Vulpes vulpes ichnusae
| Vulpes vulpes ichnusae | |
|---|---|
 Vulpes vulpes ichnusae Sardinialla. | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Koiraeläimet Canidae |
| Suku: | Ketut Vulpes |
| Laji: | Kettu vulpes |
| Alalaji: | ichnusae |
| Kolmiosainen nimi | |
| Vulpes vulpes ichnusae | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Vulpes vulpes ichnusae on Sardinian ja Korsikan saarilla tavattava ketun alalaji.
Taksonomia
Vulpes vulpes ichnusae on ketun (Vulpes vulpes) alalaji. Ketun eri alalajien olemassaoloa ei kuitenkaan ole todennettu geenianalyysein. Laskematta sukupuuttoon kuolleita lajeja V. v. ichnusae on mahdollisesti Sardinian ja Korsikan ainut autoktoninen nisäkäs. On tosin myös mahdollista, että kettu levisi alueelle vasta ihmisten mukana neoliittisella kaudella noin 7 000 vuotta sitten.[1]
Koko ja ulkonäkö
V. v. ichnusae on mantereen kettulajeja jonkin verran pienempi. Urokset painavat 5-7 kg ja naaraat 4,5-6,5 kg. Ruumiin pituus on 59-64 cm ja korkeus 35-50 cm. Mantereen ketuista alalajia erottaa myös esimerkiksi tummempi turkki ja pienemmät korvat. Turkin väritys vaihtelee okranpunertavasta harmaaseen karvoitukseen selässä ja kellanruskeaan vatsan puolella. Kurkku ja rinta ovat valkoiset. Päässä kuono on sorja ja terävä. Ylähuuli on valkoinen. Suorat korvat ovat takaa mustat ja kellanruskeat sisältä. Hännänpää on valkoinen tai harmaa.[1]
Levinneisyys ja elinympäristö
Alalajia V. v. ichnusae tavataan Ranskaan kuuluvalla Korsikalla ja Italiaan kuuluvalla Sardinialla. Sen elinympäristö käsittää korkeiden seutujen macchiaa ja vesistöjen lähistöjen kasvillisuutta. Sen sijaan se välttelee matalampien alueiden macchiaa ja garigueeta.[1]
Elintavat
Alalajia V. v. ichnusae tavataan yleensä yksinään tai lisääntyvänä parina. Se käyttää ravinnokseen etenkin pieniä nisäkkäitä, kuten jyrsijöitä ja jäniseläimiä. Se syö myös esimerkiksi mansikoita, taateleja ja päärynöitä, sekä hyönteisiä, lintuja, matelijoita ja raatoja.[1]
Uhat ja suojelu
Alalajia V. v. ichnusae pidetään elinvoimaisena. Se on suhteellisen yleinen niin Korsikalla, kuin Sardiniallakin. Alalaji ei ole erikseen osa CITES-sopimusta.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e José R. Castelló: Canids of the World : Wolves, Wild Dogs, Foxes, Jackals, Coyotes, and Their Relatives, s. 234–235. Princeton University Press, 2018. ISBN 978-0-691-18372-5. (englanniksi)
|
