Projekti 613

Projekti 613 Whiskey-luokka
S-189 museona Pietarissa
Tekniset tiedot
Uppouma	1 050 t (pinnalla) 1 340 t (sukelluksissa)
Pituus	76 m (kokonaispituus)
Leveys	6,3 m
Syväys	4,55 m
Koneteho	2 x tyypin 37D dieselmoottoria 4 000 bhp Sähkömoottorit 2 700 hv
Nopeus	18,25 solmua (pinnalla) 13,1 solmua (sukelluksissa)
Miehistöä	52
Aseistus
Meritorjunta	6 x 533 mm torpedoputkea
Ilmatorjunta	2 x 57 mm ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisena SM-24ZiF -asennuksena 2 x 25 mm ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisena 2M-8 -asennuksena
Infobox OK

Projekti 613 (Nato-raportointinimi Whiskey) oli Neuvostoliiton laivaston 1950 - 1958 valmistettujen dieselkäyttöisten sukellusveneiden muodostama alusluokka. Veneitä rakennettiin 215, joista 38 luovutettiin ulkomaille ja 21 koottiin Kiinassa Neuvostoliiton toimittamista komponenteista.^[1]

Veneen suunnittelu perustui sotaa edeltäneisiin Stalinets- ja Štšuka-luokkaan sekä Saksan laivaston Tyyppi VIIC:hen ja Tyyppi XXI:een. Luokkaa alettiin suunnitella jo 1942 projektinumerolla 608, joka kertyneen kokemuksen ja sotasaalisveneiden perusteella sai 1946 numeron 613. Suunnittelijana oli suunnittelutoimisto TsKB-18 "Lazurit" Gorkissa. Aluksia rakensivat telakat Gorkissa, Leningradissa, Nikolajevissa ja Komsomolsk-na-Amuressa.

Aseistuksena oli neljä 533 mm:n torpedoputkea edessä ja kaksi takana. Aluksella oli 12 torpedoa tai 22 miinaa. Ensimmäisten veneiden torneihin asennettiin myös kaksi 25 millimetrin ilmatorjuntatykkiä. Toisessa valmistussarjassa oli 57 mm tykki ja osassa koko IT-aseistus poistettiin.

Veneitä vietiin Albaniaan neljä, Bulgariaan kaksi, Egyptiin seitsemän, Indonesiaan kaksitoista, Pohjois-Koreaan neljä ja Puolaan neljä. Kiinan kansantasavalta osti viisi venettä ja kokosi itse 21 Neuvostoliiton toimittamista komponenteista.

Muutamaan veneeseen asennettiin 1950-luvulla Tšelomein suunnittelema P-5 Pjatjorka -ohjus (Nato-raportointinimi SS-N-3c Shaddock), joka asennettiin rungon päällä tornin takana olevaan pyöreään säiliöön (Nato-raportointinimi Whiskey Single Cylinder). Ohjuksen laukaisu ja ohjaus vaati veneen pysymistä pinnalla. Ohjuksen kantomatka oli 250 merimailia ja ydinkärkenä oli 930 kg:n RDS-4. Ohjukset hämmensivät perin pohjin lännen tiedustelun, joka käytti kuudesta eri ohjuksesta samaa koodinimeä.

Vuosina 1958–1960 kuuteen veneeseen lisättiin kaksi ohjussäiliötä projektissa 644 (Nato-raportointinimi Whiskey Twin Cylinder). Vuoden 1960 jälkeen kuuden veneen runkoa jatkettiin projektissa 665 (Nato-raportointinimi Whiskey Long Bin), jolloin niihin mahtui neljä ohjusta.. Myöhempi vuoden 1963 P-6 Progress (Nato-raportointinimi SS-N-3a) pystyi myös pinta-alusten, kuten Yhdysvaltain laivaston lentotukialusten torjuntaan. Erikoistunut ohjusvene rakennettiin projektissa 651.

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
• SS-N-3 SEPAL/SSC-1a SHADDOCK