Pentti Immonen
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Pentti Ilmari Immonen | ||
| Syntymäaika | 21. lokakuuta 1917 | ||
| Syntymäpaikka | Lappeenranta | ||
| Kuolinaika | 4. huhtikuuta 1994 (76 vuotta) | ||
| Kuolinpaikka | Lappeenranta, Suomi | ||
| Pelipaikka | keskushyökkääjä | ||
| Lempinimi | Peipi[1] | ||
| Junioriseurat | |||
| LUM | |||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1934–1946 | LUM | – | (–) |
| 1947–1950 | WP-35 | – | (–) |
| 1950–1953 | Veiterä | – | (–) |
| 1953–1956 | LaPa | – | (–) |
| 1956–1957 | Veiterä | – | (–) |
| Maajoukkue | |||
| 1945–1953 | Suomi | 9 | (4) |
| Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Pentti Ilmari Immonen (21. lokakuuta 1917 Lappeenranta – 4. huhtikuuta 1994 Lappeenranta) oli suomalainen jääpalloilija, jonka pelaajauran viimeiseksi kaudeksi jäi kausi 1956–1957.[1] Pelipaikaltaan hän oli keskushyökkääjä.lähde?
Pentti Immonen aloitti uransa Lappeenrannan Urheilu-Miehissä talvella 1934lähde? ja pelasi ensimmäisen SM-sarjakautensa talvella 1938,[1] jolloin LUM pelasi ensimmäisen SM-sarjakautensa pudoten kuitenkin pääsarjasta. LUM:a hän edusti aina sodan päättymiseen asti. Viimeisenä LUM-kautenaan 1946 hän voitti SM-sarjan maalikuninkuuden 14 maalia. Sen jälkeen hän siirtyi kaudesta 1947 alkaen Varkauteen ja edusti siihen mennessä jo kaksi SM:ää ottanutta WP-35:ttä. Hän oli mukana WP-35:n menestyksessä, kun seura voitti vuosina 1947 ja 1948 Suomen mestaruuden.lähde?
Hän oli palannut Varkaudesta Lappeenrantaan perustamaan 1950 Veiterää[1] ja oli Veiterän ensimmäisten vuosien kapteeni. Immonen voitti vielä kolme SM-kultaa eli 1950, 1951 ja 1957. Välillä hän pelasi myös Lappeenrannan Pallossa (LaPa), joka oli Veiterän tiukka paikallisvastustaja. Pentti Immonen päätti vuoden 1957 mestaruuteen pitkän uransa 39-vuotiaana.lähde?
Immonen oli pallovarma ja hyvän pelisilmän omaava keskushyökkääjä, joka veti vertoja luistelutaidossa muiden maajoukkueiden hyökkääjille.kenen mukaan? Hän oli paras maalintekijä vuosina 1946, 1952 ja 1957.lähde? Hän pelasi yhdeksän A-maaottelua.[1] Maajoukkueuran huipentuma oli osallistuminen Suomen joukkueen edustajana Oslon vuoden 1952 talviolympialaisiin, jossa jääpallo oli näytöslajina.[1] Aktiiviuran jälkeen Immonen toimi maajoukkueen valmentajana ja valitsijana.[1]
Uinnissa Immonen saavutti SM-pronssia 200 metrin rintauinnissa vuosina 1943, 1945 ja 1946.[1]
Lähteet
- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 87. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
Viitteet
- ↑ a b c d e f g h Siukonen 2001
