Komentoviiri
 | Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Komentoviiri, joissakin hakuteoksissa päällikkyysviiri, on tiettyyn virka- tai luottamustehtävään liittyvä erityisviiri. Lähes kaikki komentoviirit ovat malliltaan lippuviirejä; vain merivoimilla on kieppuvia viirejä. Useimmat niistä ovat kaksikielekkeisiä niin sanottuja leveäviirejä.
Presidentin viiri
Tasavallan presidentin viiriä käytetään ensisijaisesti merellä ja se nostetaan alukseen, jossa presidentti on ja lasketaan heti hänen poistuessaan. Maa-ajoneuvoissa eli lähinnä presidenttiä kuljettavissa autoissa sen paikalla käytetään presidentin lipusta tehtyä pienoislippua.
Presidentin viiri tehtiin alun perin vuonna 1918 valtionhoitaja Mannerheimille eräänlaisena kompromissina lippukiistan ollessa vielä käynnissä, ja se jäi käyttöön kun valtionhoitaja luovutti tehtävänsä tasavallan presidentille. [1]
Sotaviiri
Sotaviiri on noin kolme metriä pitkä valkea kaksikielekkeinen viiri, jonka tangonpuoleisessa tyvessä on Suomen pienoislippu.
Merenkulkulaitoksen ja Tullilaitoksen viirit
Merenkulkulaitoksen päälliköllä oli oma komentoviirinsä, samoin merivoimien eri päälliköillä.[2]
Merenkulkulaitoksen aluksille tarkoitettu kaksihaarainen toimintaviiri säilyi varsinaisen laitoksen loppuun asti. Sitä käytettiin silloin kun alus oli virkatehtävässä liikkeellä.
Viiristä on olemassa kaksi versiota eli alkuperäisellä Suomen vaakunalla varustetulla erikoismerkillä ja viimeksi käytössä olleella jossa oli uusi kompassimerkki.
Rajavartiolaitoksen viirit
Rajavartiolaitoksella on kaksi omaa komentoviiriä, samoin merivartioston komentajalla omansa[2]
Venekerhojen viirit
Yleisin komentoviiri on venekerhon kommodorin viiri; se on pursilipun pohjalle tehty kaksikielekkeinen leveäviiri, jossa on kyseisen seuran erikoismerkki. Varakommodorin komentoviiri on muuten samanlainen mutta siinä on alareunassa sininen paarre[3]
Lähteet
- Kajanti, Caius (toim.): Suomen lippu kautta aikojen. Helsinki: Siniairut, 1983. ISBN 951-95798-0-X.
- Veneilijän lippukirja. Helsinki: Suomen moottoriveneliitto, 1991. ISBN 952-9610-00-9.
- Lippulain lähetekeskustelun, valiokuntakäsittelyiden ja lopullisen käsittelyn pöytäkirjat liitteineen, syksy 1978, Eduskunnan pöytäkirjat, Kansallisarkisto
- Veneilijän Vuosikirja 2013, Suomen Purjehdus ja veneily ry; ISSN-L 2242-7694
