Hoxhalaisuus

Osa artikkelisarjaa
Kommunismi
Pääsuuntaukset Marxilaisuus Leninismi Maolaisuus Anarkistinen Primitiivinen Uskonnollinen Utopistinen
Alasuuntaukset Hoxhalaisuus Eurokommunismi Juche Marxismi-leninismi Neuvostojen kommunismi Stalinismi Titolaisuus Trotskilaisuus Vasemmistokommunismi Kristillinen kommunismi
Käsitteet Antikapitalismi Demokraattinen sentralismi Kansandemokratia Kommuuni Kommunistinen puolue Luokkataistelu Maailmanvallankumous Materialistinen historiankäsitys Palkkaorjuus Proletariaatin diktatuuri Reaalisosialismi Sosialistinen realismi Suunnitelmatalous Työläisneuvosto Vallankumous
Henkilöt Babeuf Brežnev Castro Engels Gorbatšov Gramsci Guevara Ho Hoxha Hruštšov Kropotkin Kim Kollontai Lenin Luxemburg Mao Mahno Marx More Owen Stalin Tito Trotski
Internationaalit Ensimmäinen internationaali Toinen internationaali Komintern Neljäs internationaali
Lisää aiheesta Anarkismi Antikommunismi Järjestöt Kommunismin historia Kommunismi Suomessa Suomen Kommunistinen Puolue Taistolaisuus Kommunistinen manifesti Kommunistiset symbolit Kansainvälinen Neuvostoliitto historia Sosialismi Työväenliike Vasemmisto
n k m

Hoxhalaisuus (tai hoxhaismi) on Albanian entisen johtajan Enver Hoxhan oppeihin perustuva sosialistinen, marxilais-leniniläinen aate. Hoxhalaisuuden voidaan katsoa erillisenä suuntauksena syntyneen 1970-luvun loppupuolella Kiinan ja Albanian erimielisyyksien perusteella. Hoxhalaisuuden aatteellisessa keskiössä on revisionismin vastustaminen, ja se on avoimesti dogmaattinen. Hoxhalaisuus ja maolaisuus ovat aatteina muuten erittäin läheisiä, mutta maolaisuudessa vastustetaan dogmaattisuutta. Monesti antirevisionistiset marxilais-leniniläiset kutsuvat itseään joko maolaisiksi tai hoxhalaisiksi.^[1]

Toisin kuin monet muut kommunismin suuntaukset, hoxhalaisuus suhtautuu myötämielisesti Josif Staliniin ja hänen aikakautensa Neuvostoliittoon. Käytännössä kaikki muut sosialistiset valtiot ja kommunismin suuntaukset se katsoo revisionistiksi; esimerkiksi eurokommunismin hoxhalaisuus laskee jopa antikommunismiksi. Enver Hoxhan mukaan ainoastaan Albania oli vuoden 1956 jälkeen aidosti marxilais-leniniläinen valtio. Stalinin jälkeisen Neuvostoliiton, Kiinan ja Jugoslavian Hoxha katsoi edustavan ”sosiaali-imperialismia”, ja tuomitsi jyrkästi Varsovan liiton toimenpiteet Tšekkoslovakiassa 1968. Vastalauseena Hoxha erosi Varsovan liitosta. Hoxhan mukaan jokaisella kansalla oli oikeutensa valita oma tiensä sosialismiin, alueen olosuhteista riippuen.

Hoxhalaisuus on saavuttanut jonkin verran vastakaikua maolaisuuteen suuntautuneiden kommunistipuolueiden keskuudessa erityisesti Latinalaisessa Amerikassa, joista esimerkkinä Ecuadorin marxilais-leniniläinen kommunistipuolue ja Brasilian kommunistinen puolue.^[1]

Lähteet