Berengar I

Berengar I (k. 7. huhtikuuta 924), joka tunnettiin myös nimellä Berengario, oli Friulin herttua ja rajakreivi sekä Italian kuningas 888-924 ja vuodesta 915 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari. Hän oli Friulin frankkilaisen rajakreivin Eberhard Friulilaisen poika. Äitinsä Giselan puolelta hän oli frankkien keisarin Ludvig Hurskaan tyttärenpoika.^[1]

Kaarle Paksun kuoltua Berengar valittiin Italian kuninkaaksi Paviassa 888. Hän sai kuitenkin koko Italian hallintaansa vasta seuraavana vuonna Spoleton Lambertin kuoltua. Kapinalliset ylimykset kutsuivat vuonna 900 Ludvig III:n Italiaan, jossa hänet kruunattiin langobardien kuninkaaksi ja seuraavana vuonna keisariksi. Berengar onnistui karkottamaan Ludvigin Italiasta, mutta tämä palasi pian takaisin. Vuonna 905 Ludvig vangittiin Veronassa ja sokaistiin. Paavi Johannes X kruunasi Berengarin keisariksi 915. Italian ylimystö kutsui vuonna 922 Burgundin Rudolf II:n Italiaan, ja myöhemmin Rudolf löi Berengarin lähellä Piacenzaa. Berengarin oma mies murhasi hänet seuraavana keväänä.^[1]