Barrakudat
| Barrakudat | |
|---|---|
 | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläimet Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Kehittyneet luukalat Neopterygii |
| Lahko: | Piikkimakrillikalat Carangiformes |
| Alalahko: | Robalokalat Centropomoidei |
| Heimo: | Barrakudat Sphyraenidae Bonaparte, 1831[1] |
| Suku: | Sphyraena |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Barrakudat (Sphyraenidae) on piikkimakrillikaloihin kuuluva heimo trooppisia petokaloja.[2] Heimoon kuuluu ainoastaan yksi suku Sphyraena.[3] Barrakuda (S. barracuda) saattaa kasvaa yli kahden metrin mittaiseksi. Pienimmät lajit ovat muutamia kymmeniä senttimetrejä pitkiä.
Barrakudien ruumis on pitkän mallinen ja voimakas. Niillä on kaksi selkäevää, voimakkaat leuat ja terävät tikarimaiset hampaat. Barrakudien ravintoa ovat kalat, mutta tunnetaan myös tapauksia joissa ne ovat käyneet sukeltajien kimppuun. Lajit eksyvät harvoin lauhkeille vesille.
Aikuiset barrakudat ja suuret lajit saalistavat yksin, mutta pienet ja poikaset muodostavat satojen, jopa tuhansien yksilöiden parvia.[4]
Barrakudia pyydystetään ja niitä pidetään hyvinä ruokakaloina. Niiden voimakasta makua verrataan lohikaloihin ja tonnikaloihin. Joissakin tapauksissa niistä on kuitenkin löydetty suuria määriä elohopeaa ja kadmiumia, sekä ciguatera-myrkytyksiä aiheuttavia levämyrkkyjä.[4]
Lajit
Barrakudiin kuuluu seuraavat 29 lajia:[3][5]
- Sphyraena acutipinnis Day, 1876 – Puikkobarrakuda
- Sphyraena afra Peters, 1844 – Nuolibarrakuda
- Sphyraena arabiansis Abdussamad & Retheesh, 2015
- Sphyraena argentea Girard, 1854 – Hopeabarrakuda
- Sphyraena barracuda (Edwards, 1771) – Barrakuda
- Sphyraena borealis DeKay, 1842 – Pohjanbarrakuda
- Sphyraena chrysotaenia Klunzinger, 1884 – Keltajuovabarrakuda
- Sphyraena ensis Jordan & Gilbert, 1882
- Sphyraena flavicauda Rüppell, 1838 – Keltapyrstöbarrakuda
- Sphyraena forsteri Cuvier, 1829 – Täpläbarrakuda
- Sphyraena guachancho Cuvier, 1829 – Hietabarrakuda
- Sphyraena helleri Jenkins, 1901
- Sphyraena iburiensis Doiuchi & Nakabo, 2005
- Sphyraena idiastes Heller & Snodgrass, 1903
- Sphyraena intermedia Pastore, 2009 – Välimerenbarrakuda
- Sphyraena japonica Cuvier, 1829
- Sphyraena jello Cuvier, 1829 – Keihäsbarrakuda
- Sphyraena lucasana Gill, 1863
- Sphyraena novaehollandiae Günther, 1860
- Sphyraena obtusata Cuvier, 1829 – Kultapyrstöbarrakuda
- Sphyraena picudilla Poey, 1860 – Juovabarrakuda
- Sphyraena pinguis Günther, 1874 – Linjabarrakuda
- Sphyraena putnamae Jordan & Seale, 1905 – Sahabarrakuda
- Sphyraena qenie Klunzinger, 1870 – Mustaeväbarrakuda
- Sphyraena sphyraena (Linnaeus, 1758) – Atlantinbarrakuda
- Sphyraena stellata Morishita & Motomura, 2020
- Sphyraena tome Fowler, 1903
- Sphyraena viridensis Cuvier, 1829 – Keltasuubarrakuda
- Sphyraena waitii Ogilby, 1908
Lähteet
- ↑ Von Ortwin Schultz: Neue und fehlinterpretierte Fischformen aus dem Miozän des Wiener Beckens. Ann. Naturhistor. Mus. Wien, 1978, 81. vsk, s. 203-219. Naturhistorisches Museum Wien. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.1.2011. (saksaksi)
- ↑ Eschmeyer's Catalog of Fishes Classification calacademy.org. Viitattu 31.10.2022.
- ↑ a b Family Sphyraenidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 18.11.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Diving with Barracuda
- ↑ Species in the genus Sphyraena. (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
|
